Hieman piti oikoa puhetta, joten tässä on vähän pidemmin tekstiä.
Hyvä puoluekokous,
Euroalue on kriisissä. Syy on se, että euron perusta on laho. Kun euroon lähdettiin mukaan, kuviteltiin, että jotenkin maagisesti alue yhdentyisi: kauppa alkaisi ylittää rajoja enemmän tai viimeistään kriisin sattuessa unioni yhdentyisi poliittisesti ja varmasti voittaisi kaikki esteet. Ja työvoimakin alkaisi liikkua lopulta kulttuurieroista huolimatta.
Mutta raha vain löysi etelän ranta-asunnot ja pumppassi sinne asuntokuplan. Kun sitten Yhdysvaltojen huonosti valvottu finanssitalous kriisiytyi ja levisi kriisi meillekin.
Ja kauppa ei juuri hyötynytkään yhteisestä valuutasta. Sähköisen rahan aikakaudella yhteisestä valuutasta oli vähän iloa.
Ja poliittista yhtenäisyyttä ei löytynyt. Ei sitten yhtään. Kaikki tuijottivat naapansa – tai vakuuskirjoihinsa. Ja kansa ei tietenkään juuri liikkunut työpaikkojen perässä.
Ja meiltä puuttui tavallinen tapa vastata lamoihin: devalvoinnit. Nyt pitäisi jotenkin vähentää palkkatasoja maissa sisäisillä toimenpiteillä. Se vaan ei ole oikein onnistunut vähän lähteestä riippuen kerran tai ei kertaakaan.
Satu Hassi sanoi eilen euroa eliitin hankkeeksi ja sitä se oli. Ja se oli vähän typerän eliitin typerä hanke ja ei mekään ehkä ihan täsmällisesti ottaen sitä täysillä vastustettu.
Onko tämä jälkiviisautta? On. Mutta jonkinlainen pieni katumusharjoitus on ehkä meillekin paikallaan.
Euroon mentiin symboliarvosta. Ja ei sieltä pääse poiskaan nyt, kun symbolien heikkous on nähty.
Eurokriisistä pääsisi kyllä pois jos haluttaisiin: löysällä rahapolitiikalla, valtion reiluilla investoinneilla ja esimerkiksi Saksan ja meidän rikkaampien maiden verotuksen painotuksen siirtämisellä arvonlisäverosta tuloveroon.
Ratkaisuja olisi. Ne vaan vaatisivat nyt epäitsekkyyttä. Myös meiltä ja vaikka tähän ei takulla tiedetty kun euroon lähdettiin.
Mutta eurosta opitaan ainakin se, että tyhjiä symboleita ei pidä kumartaa. Ei tehdä sitä ikinä enää.
itaan ainakin se, että tyhjiä symboleita ei pidä kumartaa. Ei tehdä sitä ikinä enää.