Puolustusvoimien leikkaukset ovat herättäneet suuren keskustelun. Kannatan itse normaaleissa oloissa leikkaamista, sillä minun on vaikea nähdä, että saisimme kaikille euroillemme vastinetta puolustusvoimista. Uskon tavallisen turvallisuuden olevan enemmän kiinni Suomen harjoittamasta ulkopolitiikasta ja ehkä vielä tavallisemmissa oloissa esimerkiksi poliisin rahoituksesta. Epäilen myös, että puolustusvoimat on tehnyt itsestään heikomman sitoutumalla jokaisen maan neliömetrin puolustamiseen.
Perussuomalaiset hyökkäsivät eduskunnan kyselytunnilla heikennyksiin mm. esittämällä, että varuskunnat pitävät yllä maanpuolustustahtoa. Typerämpää argumenttia en ole vähään aikaan kuullut. Kukaan ihminen missään maassa ei ole koskaan puolustanut maataan puolustusvoimien puolustamiseksi. En siis oikeasti jaa tässä perussuomalaisten huolia.
Pätevämpi kysymys olisi mielestäni ollut, onko puolustusvoimien leikkaaminen perusteltua taloudellisesta näkökulmasta juuri nyt. Kysyntälamassa ei pidä leikata, koska ongelma on kysynnän luomisessa. Kuluttajien kysyntää ei voi suoraan nostaa valtion toimin, yritysten kysyntä riippuu muista talouden toimijoista ja viennistä, joten jäljelle jää julkisen sektorin kysyntä. Siihen voidaan vaikuttaa lisäämällä valtion tai kuntien menoja. Tai sitten voidaan tehdä päinvastaista – eli leikata, mikä on jokseenkin typerää. Elvyttämisen mantra on nyt kuitenkin hallitukselta unohtunut.
Kun eri ihmisten lempikohteita aletaan leikata, on varmasti tiedossa argumentaatiota, joka lähtee leikkausten haitallisuudesta. Tiedämme kuitenkin varsin hyvin, että esimerkiksi Kokoomukselle puolustusvoimien leikkaukset ovat merkittävä ideologinen kysymys. Nyt luodaan merkittävä ennakkotapaus hallituksen toimintaan. Jos jokin hallitusohjelmassa sovittu (tai muukaan) leikkaus olisi voinut kaatua Kokoomuksen vaatimuksesta, puolustusvoimien leikkaukset olisivat olleet aika korkealla veikkauslistassa. On sataprosenttisen varmaa, että Kokoomus tulee kertomaan hallituskumppaneilleen, että heidän on hyväksyttävä suuria leikkauksia “heidän omilla” sektoreillansa, koska Kokoomuskin on niellyt valtavat leikkaukset omalla sektorillaan.
Jonkinlaisessa teoreettisessa tilanteessa voisi myös ajatella, että varuskuntia lakkautettaisi ja rahat siirrettäisi johonkin kokonaistaloudellisesti kannattavampaan. Tällä hetkellä asenneilmapiiri (kts esimerkiksi Vapaavuoren blogikirjoitus eiliseltä) ei kuitenkaan tähän taida joustaa. Raha mennee valtionvelan lyhentämiseen, mikä ei tietenkään auta kysyntää yhtään.
Hallituksen puolustukseksi on myönnettävä, että leikkausten kärki ei iske ihan vielä. Kuitenkin epäilen, että ainakin muutaman kunnan taloustilanne horjahtaa jo nyt: asuntojen hinnat putoavat ja yrittäjien pako alkaa ainakin jossain määrin. Valtion on siis syytä tukea kuntia erittäin merkittävin taloudellisin panoksin välittömästi. Näin karkeasti voisi arvioida, että avun olisi oltava muutamien vuosien ajan melkein samalla tasolla kuin yksittäisen varuskunnan hinta.
Toinen puolustus voi myös olla se, ettei puolustusvoimia voi leikata tässä maassa kuin poikkeusoloissa. Puolustusvoimilla on erittäin vahvat siteet päättäjiin ja yksittäisenkin varuskunnan taloudellinen vaikutus vaikkapa yksittäisen kansanedustajan vaalipiiriin voi olla varsin suuri ainakin äänestäjien mielestä.
Meidän kysynnästä huolestuneiden pitää pitää lippua korkealla myös silloin, kun leikkaukset kohdistuvat meille epämieluisiin kohteisiin. Muuten argumenttimme ei ole niin rehellinen ja aito kuin se voisi olla. Jos seuraavan kerran puolustamme vaikka ympäristönsuojelun rahoitusta kysyntään perustuvilla argumenteilla, voi argumenttimme olla epäaito.
Nyt siis kaikki voimat siihen, että valtio tulee nyt kärsivien avuksi. Kunnolla!