Linkkikokoamaa keskiviikolle

Hanna Hakko: PerusNuoret, yrittäkää edes

Keskustelu lukumääräneutraalista avioliitosta syttyi vähän yllättäen. Hanna summaa keskustelun aika perusteellisesti. Mm. perussuomalaisten nuorten kannanotossa väännetään asia siihen suuntaan, että Vihreät nuoret ajaisivat jälleen islamisaatiota. Tuntuu vähän huvittavalta, että ensin olimme puoluekokouksessa joidenkin mielestä uskontovihamielisiä ja nyt sitten ollaan islamin asialla perussuomalaisten nuorten mielestä. Samoin pohdituttaa, miten fundamentalisti muslimit suhtautuisivat vaikkapa kahden miehen ja yhden naisen liittoon.

Jani Toivola: Jaettu huominen

Jani Toivola kirjoittaa tunnetajuisesti ja itsereflektoivasti toisten haukkumisesta ja syyttelystä perussuomalaisen avustajan innoittamana:

“Myös vihreiden keskuudessa on varmasti viljelty monia sananparsia sekä perussuomalaisista että muiden puolueiden edustajista. Ylipäätään kaikista, jotka ovat eri mieltä. Tämä ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää. En hyväksy sitä kummastakaan leiristä. En kenenkään joukoista.”

Miten Uuden Suomen porukka sitten vastaa tähän yritykseen luoda siltoja? Lähinnä huudellen sitä, että pitää kasvattaa paksu nahka ja pitää olla kova. Ei tarvitse ja ei pidä. Kaikki ilmeisesti on nykyään hyökkäys ihmisten oikeuksia kohtaan, sillä kiltteyden vaatimuskin on jonkinlainen yritys rajoittaa toisten elämää. Nettikansa on joskus tuskastuttavaa, mutta on hyvä, että fiksut ja ajattelevat ihmiset uskaltautuvat sen hampaisiin.

Joseph Stiglitz: Europe’s Travails and Our Collective Fate

Talouden nobelisti Joseph Stiglitz osallistuu eurokeskusteluun aika asiallisella puheenvuorolla, joka liittää yhteen Arabimaailman demokratiahankkeet ja euroalueen ongelmat. Euron kriisiin ei tahdo löytyä pitkäaikaista ratkaisua, vaikka se olisikin helppoa:

What needs to be done is by now well-known: Issue European bonds, using the collective borrowing power of the European Union, and pass the low interest rates onto the countries in need, combined with a growth strategy that will engender needed revenues.

Tänä kesänä minua on hävettänyt se, millä puolella Suomi seisoo tässä keskustelussa. Media täällä antaa vakuuspuheiden mennä läpi, vaikka kukaan ei oikein tiedä, mitä niillä edes haluttaisiin. Jos itsenäinen valtio ilmoittaa, ettei maksa velkojaan eikä vakuuksia, kuka toimii ulosottomiehenä? Suomen armeija? The Economist muuten summasi viime neuvotteluiden tuloksen:

Finally, the ministers nodded to Finland, whose government had insisted on Greece posting collateral to secure any new loans. Most other countries thought this would only complicate matters, particularly if it meant tying up Greek assets due for privatisation. Now they speak of a “collateral arrangement where appropriate”. Quite what this means, nobody knows.

Tätä sitten esiteltiin tiukkana voittona Suomen “tiukalle linjalle”. Ei tule yhtään ylpeä olo.