Demaridemokratiaa

Artikkelissa HS: Vihreät ja vasemmistoliitto kaipaavat läpinäkyvyyttä johtajavalintoihin on aika mainio tiivistys sosiaalidemokraattien luottamuksesta suomalaisiin ja demokratiaan.

Sdp:n valtuustoryhmän johtaja Kai Kalima tyrmää ajatuksen pormestarimallista.

“Kannattaa miettiä, millaisia ehdokkaita se tuottaa. Kansanäänestyksessä voittaa julkkis eikä niinkään ammatti-ihminen.”

Voiko tuohon nyt lisätä enää mitään?

Comments

3 responses to “Demaridemokratiaa”

  1. Henrik P Avatar

    Minä taas kiinnitin huomion Lehtipuun perusteluille pormestarimallin kannatettavuudesta.

    “Kun joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, ylin virkamiesjohto voi nyt väistää vastuun ja valtuuston poliitikot joutuvat tulilinjalle”, Otto Lehtipuu (vihr) sanoo.

    Eli poliittinen päätöksentekijä joutuu kantamaan vastuun vaikeista päätöksistä? Oi tätä vääryyden päivää.

    Jos poliittinen päätöksentekijä näki vaihtoehtoja tekemälleen päätökselle, lienee kohtuullista, että hän puolustaa valintaansa. Jos taas ei nähnyt vaihtoehtoja, lienee päätöksen puolustaminen vieläkin suotavampaa.

    Poliittisen päätöksentekijän vastuun häivyttäminen virkamiesten, poliittisten tai ei, selkien taakse on selkärangatonta ja vastoin demokratian perusperiaatteita. Olisi toivottavaa, että päätöksentekijällä olisi kykyä ja uskallusta seistä tekemiensä päätösten takana. Tai ainakin sen verran holttia, ettei yritä muuttaa koko järjestelmää, kun äänestäjien peräänkuuluttama vastuu tuntuu niin ikävältä.

  2. Heikki Sairanen Avatar

    Minusta tuossa tuossa Lehtipuun perustelussa on ihan oikea pointti. Tällä hetkellä moni virkamies käytännössä tekee päätöksiä ja on aika kohtuutonta sanoa, että poliittisten päättäjien pitäisi kantaa vastuu näistä muiden tekemistä päätöksistä.

    Kun päätöksenteon muuttaminen avoimesti poliittiseksi on mahdollista, miksi sitä ei pitäisi tehdä?

    “Poliittisuus” pahana juttuna on minusta typerä ajatus, mutta senkin lisäksi on vielä todettava, että nykyäänkin nimityksiin ratkaisevin tekijä taitaa turhan usein olla puoluekirja.

    Tietenkin systeemiä pitää muuttaa, jos systeemi on mätä.

  3. Henrik P Avatar

    ‘Käytännössä tekee’ vai ‘tekee’? Jos tarkoitat ‘käytännössä tekemisellä’ sitä, että muodollisesti päätös kulkee demokraattisten elinten kautta, mutta sen on varsinaisesti tehnyt virkamies, tulee poliittisen päätöksentekijän kantaa siitä vastuu. Jos poliittinen päätöksentekijä antaa jonkun muun tehdä itselleen kuuluvan päätöksen tavalla, jolla ei olisi halunnut päätöstä tehtävän, hän on vastuussa. Jos hän taas teki virkamiehen esittelystä itselleen mieluisen päätöksen, hän on myös vastuussa.

    Kritiikin paikkaa voi toki olla niissä asioissa, jotka eivät edes tule demokraattisten päätöksentekoelinten pöydälle, mutta on turha ruikuttaa, että päätös on ’käytännössä tehty’. Se on poliittisten vaihtoehtojen väheksymistä.

    ”Kun päätöksenteon muuttaminen avoimesti poliittiseksi on mahdollista, miksi sitä ei pitäisi tehdä?”

    Päätöksenteko on avoimesti poliittista, kun esim. Helsingin apulaiskaupunginjohtajia valitaan. Ketä tahansa peltiämpäriä sinne ei kuitenkaan kenenkään mandaatilla valita, vaikka kuinka olisi oikea jäsenkirja taskussa.

    ””Poliittisuus” pahana juttuna on minusta typerä ajatus, mutta senkin lisäksi on vielä todettava, että nykyäänkin nimityksiin ratkaisevin tekijä taitaa turhan usein olla puoluekirja.”

    Nykytilanteessa esim. Helsingin apulaiskaupunginjohtajien valinnassa puoluekirjalla on merkitystä, koska kaupungin johdon poliittisen jakauman halutaan noudattelevan kaupungin poliittista jakaumaa. Sellaisena kuin se ilmenee valtuuston voimasuhteissa. Toki apulaiskaupunginjohtajien pienehkö määrä tekee sen, että ero suurimman ja toiseksi suurimman ryhmän, tai toisen ja kolmanneksi suurimman, on kaupunginjohtajan paikoissa suurempi kuin valtuustopaikoissa.

    Nykymalli kuitenkin mahdollistaa hakijoiden asiantuntemuksen huomioon ottamisen aivan eri tavalla kuin yleinen vaali. Ettei jäsenkirja olisi ratkaiseva, vaan myös asiantuntemuksella olisi merkitystä.

    ”Tietenkin systeemiä pitää muuttaa, jos systeemi on mätä.”

    Toki. Mutta onko se?

    Jos mädännäisyydestä kertoo se, että valtuutetut joutuvat kantamaan poliittista vastuuta, järjestelmä ei ole mätä.