Sukupuolikiintiöistä

Innostuin miettimään sukupuolikiintöitä ja ylipäätään sukupuolien lukumäärää eri laitoksissa. Ehkä vähemmän yllättävästi pohdin asiaa lähinnä matematiikan kautta.

Oletetaan, että naisia ja miehiä on yhtä paljon (melkein totta), tehtäviin vaaditut kyvyt ovat täysin sukupuolesta riippumattomia (varmaan melkein totta) ja tehtäviin valitaan parhaat ihmiset (no jotain pitää yksinkertaistaa reilusti). Nyt siis voimme ajatella vaikkapa eduskuntavaaleja kolikonheittoa muistuttavana tapahtuma. Jos vaikkapa naisedustajien lukumäärät määräytyisivät yllä olevien oletusten mukaan, pitäisi eduskuntien naisten lukumäärän vuosien saatossa olla binomijakauman mukainen. Todennäköisyystiheyden kuvaaja olisi tämän muotoinen:
Eduskunnassa on tällä hetkellä 84 naista. Yllä esitetyn mallin mukaan todennäköisyys, että eduskunnassa olisi alle 85 naista olisi noin 2 %. Vertailun vuoksi todennäköisyys, että naisehdokkaita on välillä 90 – 110 on noin 85 % ja 95 – 105 peräti 50 %. Eli puolissa eduskunnista pitäisi naisten ja miesten lukumäärän erotus olla alle kymmenen. Todennäköisyys että naisia ja miehiä olisi yhtä paljon on vajaa 6 %.

On aika selvää, ettei malli millään selitä eduskunnan nykykokoonpanoa ja lienee selvä, että jokin
on estänyt naisia nousemasta eduskuntaan vastaavasti kuin miesten, mikä ei liene kellekään yllätys. Toisaalta mielestäni on myös selvää, etteivät hyvin tarkat 50% – 50% kiintiöt voi olla vastaus nykyisiin vinoumiin. Ilman syrjintäkin 50% – 50% tilanne on kuitenkin hyvin harvinainen. Sen sijaan voisi ajatella jotain hieman löysempiä ehtoja. Esimerkiksi 70 hengen kiintiö ei tuntuisi taatusti liioitellulta. Yllä olevilla oletuksilla todennäköisyys tämänkaltaisesti vinoutuneeseen eduskuntaan olisi kokoluokkaa 0.01 %. Ehkä vähintään 85 paikkaa voisi olla reilu koko kiintiölle. Satunnaisesti tuollainen vinouma todenäköisyys on luokkaa 2 %.

Samaa ajattelua soveltaen 20 hengen hallitus:

Kuvaaja toki muistuttaa kellokäyrää samoin kuin eduskunnan vastaava, mutta tässä oleellisena erona muutamien kymmenien prosenttienkaan erot tasatilanteesta eivät ole mitenkään mahdottomia. Esimerkiksi 9 – 11 tilanteen todennäköisyys on noin 16 % kumpaankin suuntaan kun tasatilanteen on noin 18 %. Tämä tarkoittaa, että noin puolessa hallituksista pitäisi eron olla suurempi kuin 9 – 11 tilanteessa. Alle 7 naisen hallituksen todennäköisyys olisi noin 13 %. Tämä on samaa luokkaa kuin alle 85 naisen eduskunta. Äsken pidin reiluna noin 2 % todennäköistä vinoumaa. Nyt vastaava saataisiin 5 hengen kiintiöllä. Se on yllättävän pieni luku.

Entäpä 5 hengen hallitus (niin kuin meillä Tampereen vihreissä teekkareissa vaikkapa):
Kuten kuvaajasta näkyy kellokäyrän muoto on aikalailla kadonnut pois ja jakauma on kohtuullisen tasainen. Epätodennäköisimmät 100 % miehistä tai naisista koostuvat hallitukset ovat edellisiin arvioihini nähden verrattain todennäköisiä. Kummankin todennäköisyys on noin 3%. Mielestäni olisi reilua päättää, että kummankin sukupuolen täytyy olla edustettuna vähintään yhdellä henkilöllä. Muuten kiintiöt ovat aivan liian tiukkoja.

Tilanne menee minusta vielä absurdimmaksi, jos lähdetään soveltamaan kiintiöitä aivan mitättömiin joukkoihin, kuten 2 henkilön valintaan:
Mitä minä nyt sitten yritän sanoa tällä jutulla?

  • Eduskunnassa olevien naisten lukumäärä ei ole vieläkään satunnaisella vaihtelulla selitettävissä. Toisaalta täytyy muistaa, että jos ajattelee muun väestön äänestävän sukupuolesta riippumatta, riittää että vaikkapa 20 % ihmisistä äänestäisi miestä vain siksi, että tämä on mies.
  • Kiintiöt ovat ongelmallinen asia ja niitä ei pidä soveltaa sokeasti lukumäärästä piittaamatta. 40 % kiintiö on vähintäänkin kohtuullinen 200 hengen kohdalla, mutta ei skaalaudu mielestäni edes 10:lle hengelle puhumattakaan muutamien henkien ryhmistä.
  • Melko varovaiset kiintiöt ovat minusta perusteltuja. Nämä estävät täysin absurdit tilanteet. Ei esimerkiksi olisi luonnollista, että kymmenen hengen hallituksessa ei olisi yhtään naista. Ainakin näin on, jos hallituksen on tarkoitus edustaa suurin piirtein yhtä montaa naista kuin miestä. Liian tiukat kiintiöt voivat aiheuttaa parempien ehdokkaiden ohittamisen. Pienehköt kiintiöt taas valvovat, että parhaat ehdokkaat todella otetaan mukaan.
  • Todennäköisyydet auttavat hahmottaa minkälaisia hallitukset ja eduskunnat olisivat, jos valintaprosessit olisivat todella tasa-arvoisia. Laskelmani osoittavat, että tiettyjä heittoja 50 % – 50% -tilanteesta syntyisi tällöinkin erityisesti pienempien valittavien ryhmien suhteen. Mielessä toki kannattaa pitää myös, että vaihteluiden pitäisi mennä puolissa tapauksissa naisten suuntaan ja puolissa miesten.

Huomautus (22.5.2007): Jokaisessa noissa kuvaajissa lukee Y-askelilla todennäköisyystiheys, vaikka parempi olisi puhua todennäköisyydestä. Todennäköisyys 3.14159 naiseen yhdessä hallituksessa on kuitenkin 0… Näin ainakin jos ei aleta puhua jostain sukupuolijatkumoista.