Melkoiset kolme päivää takana. Koululla kerrotaan tarinaa maanantain harjoituksista 20 minuuttia myöhästyneestä assistentista. Miehen kerrotaan mutisseen: “Oli muuten helvetin rankka viikonloppu, tuntuu ku ois ollu jo viikon töissä”. Vähän vastaava olo varmaan huomenna. Tässä melkoista menoa ollut pari-kolme päivää, iltaa ja yötä.
Yhdysvalloissa tapahtuu kaikenlaista tällä hetkellä. Maailman tärkein sirkus alkaa taas, kun ensimmäiset presidenttiehdokkaat aloittavat kampanjoinnin tosissaan. Tässä meidän demokratiassa on kyllä niin hassua se, että aivan tärkeimmät päätökset tekevät ihmiset, jotka osaavat vetää kovimman shown. Jotenkin prosessi on kuitenkin tavattoman kiehtova. Vähän niin kuin katsoisi mielenkiintoista urheilua. Yhdysvalloissa vielä tuo esivaalien hitaus ja monivaiheisuus luo aivan omaa kiinnostavuutta. Valtaisan shown pyörittämisen liittyvät taidot eivät näytä korreloivan hyvien valtiomiestaitojen kanssa.
Jotenkin haluaisin uskoa, että Suomessa voi pärjätä kohtuullisen asiallisella kampanjoinnilla, mutta kieltämättä tämäkin usko horjuu vähän väliä. Ei Yhdysvaltain systeemiäkään kannata haukkua liikoja. Kannattaa miettiä, millaisen systeemin me eurooppalaiset saisimme aikaan EU-presidentin valitsemiseen, jos hänet jollain aivan ihmeellisellä liikkeellä saisi kansa valita.