Liittokokouksen jälkeen on ollut vaikea tottua normaaliin opiskeluun. Ehkä osatekijänä voi olla myös ikävähköt kurssit, mutta nyt ei tunnu hyvältä tämä tavallinen opiskelu. En ole törmännyt yhteenkään innostavaan ajatukseen tässä joulukuun aikana.
Lähinnä olen innostunut haastelemaan politiikkaa seuroissa, joissa olisin sitä tavallisesti välttänyt. Ei politiikka ole rutto, mutta jotenkin tuntuu, että olisi kiva pitää siitä vapaita alueita elämässään. Vihreästä kaapista oli kiva tulla ulos ja koen, että yleinen tyytyväisyyteni on sitä kautta lisääntynyt. Miellyttävä myös huomata, että moni ystävä on löytänyt tiensä muihinkin kuin teekkarijuttuihin. Luonnontieteitä harjoittaneet ihmiset ovat minusta yleensä fiksua porukkaa, joka toimii hyvänä vastapainona pahimmalle hörhöilylle – joskus ehkä liikaakin tietysti.
Hieman hermostuttaa, löydänkö innostusta matematiikkaan ja fysiikkaan enää. Toisaalta pidän mielessä, että yleensäkin tämä minun kouluintoiluni noudattaa jotain sini-käyrää. Ehkä se tästä siis.